Valtakunnallinen

hankintojen

ammattilehti

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko:

Sote etenemässä toimeenpanovaiheeseen

Sote-uudistus on edennyt vaiheeseen, jossa lainvalmistelu alkaa olla loppusuoralla. Lait etenevät eduskunnan käsittelyyn maaliskuussa. Uudistuksen painopiste siirtyy toimeenpanoon.

 

  Viime vuoden ajan olemme täsmentäneet ja hioneet sote-uudistuksen lainsäädäntöä. Etenkin tämä on koskettanut valinnanvapautta. Valinnanvapauden osalta keskeistä on se, että potilaan ja asiakkaan palveluketju on saumaton ja tieto kulkee sujuvasti.

 

  Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottaminen on toteutettavissa pohjautumalla maakunnan omaan tai yksityiseen palvelutuotantoon sekä asiakkaan valinnanvapauteen. Valinnanvapaus kattaa etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut sekä asiakassetelillä tai henkilökohtaisella budjetilla hankittavat palvelut. Valinnanvapauden keskiössä on asiakas, jolla on entistä enemmän vaikutusmahdollisuuksia ja mahdollisuus valita nykyistä monipuolisemmin omaan tilanteeseensa sopivia palveluntuottajia.

 

  Valinnanvapausmallin ja palveluntuottajien näkökulmasta olennaista on, että asiakas valitsee haluamansa sote-keskuksen ja hammashoitolan, kuten myös asiakassetelipalvelun ja henkilökohtaisen budjetin tuottajat. Näitä palveluntuottajia maakunta ei kilpailuta. Tuottajiksi hyväksytään kaikki sellaiset toimijat, jotka täyttävät maakunnan asettamat ehdot ja kuuluvat palveluntuottajarekisteriin.

 

  Maakuntien on mahdollista täsmentää tuottajiin liittyviä ehtoja, jolloin maakunta pystyy edesauttamaan pienten ja keskisuurten yritysten tuloa markkinoille. Toimijoille asetetut vaatimukset turvaavat sen, että laaja valinnanvapausmalli on yhteiskunnallisesti hyväksyttävissä ja noudattaa perustuslain sosiaalisia perusoikeuksia sekä säännöksiä julkisten hallintotehtävien antamisesta muille kuin viranomaisille.

 

  Maakunnan liikelaitos voi kilpailuttaa ja ostaa yksityisiltä toimijoilta, järjestöiltä tai muilta maakunnilta niitä sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka eivät ole valinnanvapauden piirissä. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi monet pitkäaikaiset vanhusten, vammaisten ja lastensuojelun asumis- ja hoivapalvelut.

 

  Valinnanvapaus on keino perustason integroitujen palveluiden vahvistamiseen. Sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotantoa monipuolistetaan niin, että sekä maakunnan omilla että yksityisillä ja kolmannen sektorin palvelun tuottajilla on samanlaiset toimintaedellytykset tuottaa kaikkia markkinoilla olevia palveluja.

 

  Julkisia hankintoja tehdään tulevaisuudessakin, koska valinnanvapaus ei tule kattamaan kaikkia palveluja. Vuoden 2017 alusta voimaan tullut hankintalaki ottaa aiempaa paremmin huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon erityisvaatimuksia. Palvelujen hankinnoilla on entistä joustavammat menettelytapasäännöt. Tämän lisäksi laki edellyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjien tarpeiden huomioimista sekä parantaa pienten ja keskisuurten palveluntuottajien asemaa. Uusi laki velvoittaa hankintayksiköt huomioimaan sekä kyseistä palvelua koskevat sisältölait, että esimerkiksi palvelujen laadun, jatkuvuuden, esteettömyyden ja osallistumiseen liittyvät tekijät. Lain mukanaan tuoma korkeampi kynnysarvo ja kevennetyt hankintamenettelyt antavat hankintayksiköille nykyistä paremmat mahdollisuudet räätälöidä hankintojaan oman ja asiakkaiden tarpeen mukaan.

 

  Lisäksi hankintayksikköjen tulee jakaa suuret hankinnat pienempiin osiin, jotta myös pienet ja keskisuuret toimijat voivat osallistua tarjouskilpailuihin. Pienten ja keskisuurten toimijoiden osallistumismahdollisuuksia parantaa myös se, että liikevaihtovaatimuksille on asetettu katto, joka on enintään kaksi kertaa hankinnan arvo.

 

  Pienten yritysten näkökulmasta tärkeää on, että sote-uudistuksen myötä tavoitteena on käyttää asiakasseteleitä huomattavasti laajemmin kuin nykyisiä palveluseteleitä.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko.

Valtio voi myös asettaa maakuntien ohjauksessa tavoitteita asiakassetelien kattavalle käytölle, millä voidaan varmentaa pienten yritysten asemaa ja myös lisätä kilpailua. Yhteistyösopimukset ja yhteiset yritykset mahdollistavat osaltaan pienten yritysten toimimisen sote-keskusten tuottajana.

 

Sote-uudistus ja uusi hankintalaki tarjoavat mahdollisuuden toteuttaa sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintaa edistyksellisesti, jolloin tuottaja pystyy laajempien vaihtoehtojen ansiosta toteuttamaan ja kehittämään palveluaan asetettujen tavoitteiden ja vaihtelevien asiakastarpeiden mukaan.

 

  Sote- ja maakuntauudistuksella pyrimme vastaamaan olemassa oleviin ja tulevaisuuden tuomiin haasteisiin. Uudistuksen tavoitteena on tarjota ihmisille nykyistä yhdenvertaisempia palveluja, vähentää hyvinvointi- ja terveyseroja sekä myös hillitä kustannusten kasvua. Erityisesti valinnanvapaus tarjoaa tukea asiakaslähtöisyydelle, itsemääräämisoikeudelle ja kilpailun hyödyntämiseen.

 

Annika Saarikko

Perhe- ja peruspalveluministeri

Varatoimitusjohtaja Hanna Tainio:

Tulevaisuuden kunta ei synny itsestään

Maakunta- ja sote-uudistusta on tehty jo pitkään. Aikataulukin on mennyt uusiksi. Nyt tavoite on, että Eduskunta hyväksyy suuret uudistuslakipaketit alkukesästä, kesällä meillä on uudet maakunnat ja ensimmäiset maakuntavaalit käydään lokakuussa.  Uudistuksen tiellä on kuitenkin vielä monta mutkaa ennen kuin puhemiehen nuija kumahtaa pöytään Arkadianmäellä.

 

  Uudistusta tehtäessä tuntuu unohtuvan usein sen toinen puoli eli tulevaisuuden kunta. Voidaankin sanoa, että maakunta- ja soteuudistus on yhtä paljon kuntauudistus.

 

  Uuden kunnan tehtäviin kuuluu monta kansalaisille tärkeää kokonaisuutta. Tulevaisuuden kunta on ennen muuta sivistyskunta, sillä sivistyspalvelut varhaiskasvatuksesta toiseen asteeseen muodostavat 60 prosenttia tulevan kunnan tehtävistä. Vuoden päästä käytävissä eduskuntavaaleissa nousee varmasti päävaaliteemoiksi maksuton varhaiskasvatus ja toisen asteen koulutus.

 

  Ne ovat tärkeitä tulevaisuusteemoja. Pitää kuitenkin muistaa, että maakuntauudistuksessa kuntien budjetit ja henkilöstömäärä puolittuvat sekä kuntien käsiin jäänee käyttämättömiä sote-kiinteistöjä, mutta samaan aikaan velkamäärä säilyy entisellään - se ei puolitu. Mikä on kasvavan kunnan mahdollisuus investoida ja millä ehdoilla kunnat saavat lainarahaa? Jos itse haaveilet isommasta asunnosta, mutta samaan aikaan tulosi puolittuvat, kuinka ison lainan uskot saavasi pankista ja millä korolla.

 

  Toinen tärkeä kokonaisuus kunnassa on hyvinvoinnin ja terveyden edistämistehtävä eli hyte. Toisin kuin usein luullaan, hyte ei ole kunnassa sitä perinteistä sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Se on kunnan tehtävien kautta kulkeva punainen lanka, johon kuuluvat kaikki sivistyspalvelut unohtamatta vapaata sivistystyötä sekä kulttuuri- ja liikuntapalveluita. Siihen kuuluvat maankäyttö ja kaavoitus, jotka mahdollistavat terveyttä tukevan rakentamisen, kuten kevyenliikenteen väylät ja liikuntapaikat. Siihen kuuluu myös kunnassa harjoitettava päihdepolitiikka.

 

  Kunnat muodostavat sekä hankintayksiköiden että hankintojen lukumäärän osalta suurimman soveltajajoukon Suomessa. Kuntien joukossa hyvin erilaisia hankintayksiköitä: suuria ja pieniä yksiköitä niin henkilöstön, hankintavolyymien kuin ostojen osalta, yhteishankintayksiköitä, hankintarenkaita, erityisalojen hankintayksiköitä sekä kuntayhtymiä. Maakunta- ja soteuudistus tulee muuttamaan tätäkin kenttää merkittävästi. Siihen on myös syytä varautua.

 

  Tulevaisuuden kunnista menestyvät ne, joilla on elinvoimaa. Elinvoima on laajempi käsite kuin elinkeinopolitiikka. Elinvoimaan kuuluvat kaikki vetovoimatekijät, jotka tuovat kunnalle asukkaita, työpaikkoja ja verotuloja. Tässäkin tärkeänä osana ovat kunnassa olevat eväät hyvään elämään ja sujuvaan arkeen, kuten laadukkaat palvelut, kulttuuritapahtumat ja harrastusmahdollisuudet sekä puhdas ja turvallinen ympäristö eli juuri se hyte.

 

 

Hanna Tainio varatoimitusjohtaja, Suomen Kuntaliitto.

  Kunta, jolla on monta elinvoimatekijää, menestyy tulevaisuudessa. Tulevaisuus ei kuitenkaan synny itsestään, vaan se on tehtävä.

Hanna Tainio

varatoimitusjohtaja, Suomen Kuntaliitto

Hankintojen ja Halo -lehden lyhyt historian kertaus

Kuopion seudun laaja hankintatoimen kehitysprojekti käynnistyi 90-luvulla parilla erillisprojektilla. Niiden tuloksena syntyi Halo -projektin nimellä valtakunnallisesti-  tikin tunnettu julkisten hankintojen kehitystyö. Projektin nimi muodostui luontevasti sanoista hankinnat ja logistiikka.

Sen tarkoituksena oli kehittää alueellinen toimintamalli kilpailuttamisen organisoimiseksi ja tietotekniikan hyödyntämiseksi hankinnoissa, sekä logististen toimintojen järkeistämiseksi.

 

  Hyvin pian projektin käynnistyttyä tietojärjestelmän  ja kuljetusten kilpailuttamisilla kävi ilmi, että projekti tarvitsee informaatiokanavan syntymässä olevien ratkaisumallien esittelemiseksi ja aikanaan käyttöön oton helpottamiseksi. Projektiin valittiin erilliseksi projektipäälliköksi sairaalainsinööri Pekka Pitkänen KYS:istä ja hänen kanssaan yhteistyössä vedimme projektia eteenpäin .

  Pekan ehdotuksesta perustin vuoden 2001 alussa neljä kertaa vuodessa ilmestyneen   Halo-lehden. Lehden tuottajaksi valikoitui Sivumaailma Oy ja yhtiön omistaja ammattijournalisti Antti Sokka. Lehdestä muodostui jo ensimmäisestä ilmestymis-  vuodestaan lähtien osin valtakunnallinen julkisten hankintojen ammattijulkaisu,  johon artikkeleita kirjoittivat monet alan ammattilaiset. Pääkirjoittajina olivat valmmiita toimimaan useat ammattiministerit joukossa jopa pääministereitä, monet   julkisten hankintojen ammattilaiset ja hankintalain tulkintaan erikoistuneet    lakimiehet.

 

  Jo toisena ilmestymisvuotenaan lehden tuottaja yhdessä kaupungin hankintatoimen kanssa järjesti julkisten hankintojen kaksipäiväisen seminaarin yritysesittelyineen Kuopiossa. Seminaari saavutti huomattavan menestyksen, siihen osallistui yli sata seminaarilasita ja palaute toteutuksesta oli pelkästään hyvää. Niinpä uusimme seminaarin samalla konseptilla kuusi vuotta myöhemmin toukokuun lopulla  vuonna 2008 mottona ”Hankintatoimen uudet tuulet”. Jälkeenpäin olen saanut usealta taholta  kuulla vielä vuosienkin päästä seminaarin näyttelyineen olleen kaikkien    aikojen onnistuneimman niin sisällöltään kuin toteutukseltaankin.

 

  Tuolloin olin itse jo jäänyt eläkkeelle seudullien hankintajohtajan virasta, joten olin  vapaampi toimimaan järjestelyissä mukana Antti Sokan ”oikeana kätenä”. Seminaari oli samalla Kuopion hankintatoimen 75-vuotisen toiminnan juhlatapahtuma. Itse olin ollut mukana kuvioissa 25 vuotta ja oikeastaan rakentanut hankintatoimesta sen, mitä se vuonna 2008 oli.

Halo-projekti oli saatu vietyä onnistuneesti maaliin vuoteen 2004 mennessä. Kuopion  seudun hankintatoimi käsitti projektin päättyessä 27 yhteisöä ja niiden hankinnat.

  Projekti oli tuottanut jäsenyhteisöilleen  toimittajien sähköisiin katalogeihin    tukeutuneen sähköisen tilausjärjestelmän ja seudullisen aikataulutetun kuljetusjärjestelmän. 30.11.2005 hankintatoimi toteutti ensimmäisenä Suomessa julkisten hankintojen sähköisen huutokaupan lopputulokseltaan varsin onnistuneesti, joka sekin osoitti järjestelmän toimivuuden.

 

  Itse olin varsin paljon käytetty luennoitsija ympäri maata ja hieman sen     ulkopuolellakin. Leikillisesti olenkin sanonut, että pohjoisin  luennointipaikkakunta oli Kemi, eteläisin Vilna, läntisin  Tukholma ja itäisin Joensuu ja Lappeenranta sekä kymmenittäin paikkakuntia noiden ääripäiden väliltä. No toki nuo ulkomaan keikat olivat kotimaisten seminaarijärjestäjien toteutuksia. Lisäksi seudun hankintatoimi oli varsinainen pyhiinvaelluskohde, kun kymmeniltä eri tahoilta käytiin tutustumassa meidän toimintaamme.

 

  Kaikessa tuossa kehityspyrähdyksessä Halo-lehti oli vahvasti mukana valta-

kunnallisena informaatiokanavana.

Anssi Rajasärkkä

 Myöhemmin lehden merkitys väheni ja siitä muodostui lähinnä yhtiöitetyn IS Hankinnan sisäinen tiedotuslehti  kunnes senkin tarve väheni ja lehden ilmestyminen lakkasi pariksi vuodeksi. Vuodesta 2013 alkaen herätimme lehden uudelleen henkiin Antti Sokan ja allekirjoittaneen toimesta. Viimeisin uudistus lehden ilmestymisessä oli sen muutaminen verkkojulkaisuksi vuoden 2017 alusta. Viime vuonna tapahtuneiden elämän muutosten vuoksi olemme Antin kanssa päättäneet luopua lehden ja verkkosivuston tuottamisesta ja tarjoamme hyvän julkaisukanavan julkisten hankintojen parissa toimivalle taholle työkaluksi ja merkittävän julkaisutoiminnan jatkamiseksi. Julkaisun taustat ovat sikäli kunnossa,  että sen tunnettuus julkisten hankintojen parissa työsketelevien keskuudessa on   korkeaa luokkaa ja imago siten erinomaisessa kunnossa. Kiinnostuneet ottakaa   yhteyttä suoraan tuottajaan Antti Sokkaan, puh. 050-3418605.

 

  Syynä Antti Sokan ja minun luopumiseen jukaisun tuottamisesta on, että toisaalta Antti on muutanut Kuopiosta etelämmäksi ja minä olen vihdoinkin tajunnut tulleeni ikäihmiseksi, kun lokakuun lopulla mittariin tuli jo 75 vuotta. On todellakin korkea aika jättäytyä pois julkisia hankintoja hämmentämästä, kun on ollut niiden parissa tavalla tai toisella 55 vuotta ensin Valtionrautateiden ja sitten kuntasektorin palveluksessa viimeiset 10 vuotta tosin oloneuvoksen ominaisuudessa.

  Kiitän kaikkia työtovereita ja kauppakumppaneita menneistä vuosista, joista ei todellakaan ole tapahtumia puuttunut. Toivottavasti kaikille jää minusta kohtuullisen myönteinen muistikuva. Tästä eteenpäin keskityn kokoamaan sukuni muistitietoa ja kirjoittelemaan blogeja Savon Sanomien blogipalstalle. Menestystä työllenne missä tehtävissä sitten toimittekin. Tätä oloneuvoksen virkaa kannattaa tavoitella, se on virkaurani ajalta ehdottomasti paras virka vaikka palkka onkin vähän naftinlainen eikä lomia tai lomarahoja jaella.

 

Ystävällisin terveisin ex hankintajohtaja Anssi Rajasärkkä

e-mail anssi.rajasarkka@gmail.com

 

Pääkirjoitus: Katariina Huikko

Tee hankintalaista Halinallesi

Uusi hankintalaki tuli voimaan vuoden alusta. Sen mukana alkoi myös uuden soveltamisen aikakausi. Ensimmäisten kuukausien aikana uusi laki on näkynyt hankintaa koskevassa neuvonnassa uudentyyppisinä kysymyksinä: on kysytty peruskysymyksiä kynnysarvoista ja siitä, mistä uuden lain liitteen E löytää. Lisäksi kysyjiä ovat mietityttäneet yhteinen eurooppalainen hankinta-asiakirja, ESPD sekä uuden lain velvoite tarkastaa tarjoajalta sekä tämän johtohenkilöiltä hankintalain mukainen rikosrekisteriote. Kansallisten hankintojen kilpailuttamista koskevat väljemmät menettelysäännöt ovat aiheuttaneet ihmetystä ja uudenlaista vastuuta. Myös muutoksenhaku uusine valitusosoituksineen sekä hankintoihin liittyvä Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvonta kuuluvat usein kysyttyjen listaan.

 

Vaikeuskerrointa ovat kysymyksissä nostaneet vanhan ja uuden lain rajapintaan liittyvät kysymykset, kuten kysymys siitä, mitä kynnysarvoja noudatetaan, kun hankintamenettely on aloitettu edellisen lain aikana, mutta nyt vuoden vaihteen jälkeen olisi tarve siirtyä lain mukaiseen neuvottelumenettelyyn tai suorahankintaan. Täysin uusia soveltamishaasteita ovat tuoneet mm. rikosrekisteriotteiden vahva salassapitovelvoite ja se, miten otteiden tarkistaminen huomioidaan hankintaprosessissa. Haasteita ovat aiheuttaneet myös sidosyksikköjä koskevien soveltamisalasääntöjen tiukentuminen. Puhumattakaan hankintasopimusten muuttamista koskevasta sääntelystä!

 

Vaikka uudistusta puuhattiin Suomessa monta vuotta, laki ei ollut kuitenkaan täydellinen tullessaan. Loppuvuoden eduskuntakäsittelyn kiireinen aikataulu johti siihen, että kaikkia lainsäätäjän hyväksymiä korjauksia ei ensimmäisiin versioihin oltu huomioitu. Lakia onkin teknisluonteisesti päivitetty alkuvuoden aikana. Myös soveltajilta tulleen palautteen perusteella huomattiin jopa yksi käännösvirhe (!) direktiivitasolla. Tämä oli lainsäädäntöprosessissa meiltä jäänyt aiemmin huomaamatta. Palaute ja ihmettely onkin näin lain alkutaipaleella tärkeässä asemassa.

 

Huolimatta siitä, että uusi hankintalaki toi mukanaan paljon toivottuja uudistuksia, on sitä silti alkuvuonna julkisuudessa riepoteltu. Julkista keskustelua ovat aiheuttaneet mm. liikenne- ja viestintäministeriön tekemät hankinnat, vammaispalveluiden kilpailuttamisvelvoitetta koskevat erilaiset käsitykset sekä Helsingin kaupungin vanhusten kotiin toimitettavat ateriapalvelut. Onpa hankintalaki päässyt muutamien henkilöiden kuntavaaliteemaksikin. Valitettavasti hankintalaki näyttäytyy julkisuudessa mörkönä ja ns. pakollisena pahana, joka jotenkin estää normaalin järkevän hallintotoiminnan. Toivonkin, että alkanut hankintalakikausi tuo mukanaan myös positiivisia uutisia hankintalain hienosta ja mallikkaasta soveltamisesta. Ne olisivat mukava vaihtelu ”KÄÄK!” ja ”EIKÖ TÄTÄ VIELÄKÄÄN OSATA?” -otsikoiden sijaan. Mörkö voisi hetken olla julkisuudessa kaikkien Halinalle.

 

Sillä paljon hyvää ja eteenpäin vievää tapahtuu hankintakentällä koko ajan: näistä esimerkkinä sosiaalisten näkökohtien huomioimista vievät tarmokkaasti eteenpäin THL:n Hankinnoista Duunia -hanke sekä uusiutuva työ- ja elinkeinoministeriön Sosiaalisten näkökohtien opas. Ympäristönäkökohtien puolelta pelkästään alkuvuonna on ilmestynyt jo kolme opasta (!) mm. lähiruoasta, vastuullisista elintarvikehankinnoista sekä merkkien käyttämisestä julkisissa hankinnoissa.  Ja listaa on helppo jatkaa TEKESin uudella innovaatiokumppanuutta koskevalla oppaalla. Oppaiden lisäksi hankintakentällä yleistyvät innovatiiviset ja vaikuttavat hankintamallit.

 

 Koin suurta ylpeyttä Suomen kuntien puolesta, kun valtiontalouden tarkastusviraston edustaja totesi Julkisten hankintojen yhdistyksen järjestämässä seminaarissa kuntakentän olevan edelläkävijä innovatiivisten hankintojen tekemisessä.

 

Kuntaliiton julkisten hankintojen neuvontayksikön päällikkö, johtava lakimies  Katariina Huikko.

 Se, jos mikä oli positiivinen viesti! Samanlainen ilonpilkahdus oli, kun HILMAssa julkaistiin alkuvuonna ensimmäisiä innovaatiokumppanuutta koskevia hankintailmoituksia. Paljon on menty vuosikymmenessä eteenpäin.

 

Vaikka uusi hankintalaki tuo mukanaan hankinta-arkeen liittyviä uusia käytäntöjä, on soveltamiskulttuuri ja osaaminen huomattavasti eri tasolla kuin vuoden 2007 hankintalain voimaan tullessa. Luotan hankintayksiköiden hankintaosaamiseen ja siihen, että motivaatiota löytyy uuden hankintalain opettelun ohella myös uusien hankintatekniikoiden ja mallien luomiseen sekä uudenlaiseen ajatteluun. Hankintalaki kun on loppuviimeeksi se menettelyä koskeva laki. Muut asiat määrittelee tilaajan oma kunnianhimo ja tahtotila kriteereiden asettamisessa. Hankinta on myös kylmäpäistä uskallusta siinä tilanteessa, kun sääntely ei anna yksiselitteistä vastausta uuden tekniikan tai -mallin käyttämisessä. Uskalletaan siis yhdessä!

 

Näillä sanoilla toivotan kaikille hyvää hankintavuotta 2017. Olkoon se jokaisen hankinta-ammattilaisen halinallevuosi.

 

 

Katariina Huikko

johtava lakimies

Julkisten hankintojen neuvontayksikön päällikkö

Yhteishankintoja muokataan uusiksi sote-uudistuksessa - tuloksena tulisi olla nykyistä tehokkaampi toimintamalli

Julkiseen hallintoomme ollaan muodostamassa yksi uusi hallintotaso, itsehallinnolliset maakunnat. Ne ovat vahvoja toimijoita. Myös niiden hankinnat ovat arvoltaan ja vaikutuksiltaan hyvin merkittävät. Tätä kirjoittaessani on moni asia maakuntahallinnon valmistelussa vielä auki, myös se miten maakuntien hankinnat järjestetään.

 

  Maakuntien hankintojen järjestämisessä on monia vaihtoehtoja. Alustavasti on linjattu yhden maakuntien yhteisen hankintayhtiön perustaminen. Tämän linjauksen valmistelu ei ollut kovin laaja-alaista. Olennaista on se, millainen yhteinen hankintayhtiö perustetaan. Tämä valmistelu on tehtävä harkiten.

 

  Täysin muista julkisista hankintayksiköistä irrallinen maakuntien yhteishankintayhtiö hajottaisi julkisia hankintoja ja mitä todennäköisimmin jopa nostaisi julkisia menoja. Tähän maallamme ei ole varaa. Kannattaa muistaa, että eräs keskeisimmistä tavoitteista sote- ja aluehallintouudistuksessa on kolmen miljardin euron säästöjen aikaansaaminen vuosina 2019–2029 menojen kasvua hidastamalla. Säästötavoite on haastava, eikä se toteudu ellei kaikkia toimintoja, hankinnat mukaan luettuina toteuteta mahdollisimman tuloksekkaasti.

 

  Siksi on enemmän kuin toivottavaa, että valmisteluussa haetaan sellainen toimintamalli, jolla julkisia hankintoja voidaan tehdä vielä nykyistä kootummin. Vaihtoehtoja koota julkisia hankintoja on useita. Tällaista toimintamallia on arvosteltu siitä että se keskittäisi julkiset hankinnat hyvin suuriksi kokonaisuuksiksi, jolloin PK-yritykset tippuisivat pois kilpailusta. Käytäntö on osoittanut, että hyvin toteutetut kilpailutukset eivät sulje PK-yrityksiä markkinoilta, vaan että ne kykenevät menestymään kilpailutuksissa.

 

  Hankintojen uudelleen organisoitaessa esimerkiksi niitä kokoamalla on tärkeää huolehtia siitä, että markkinat toimivat niin kansallisesti kuin alueellisesti mahdollisimman hyvin. Tämä vaatii markkinoiden ymmärtämistä ja tämän ymmärryksen hyödyntämistä kilpailutuksessa.

 

  Eri Euroopan maissa julkiset hankinnat on organisoitu eri tavoin. Kiinnostavaa eri ratkaisumalleja vertailtaessa on se, että Itävallassa ja Tanskassa, jotka maina ovat monessa suhteessa verrattavissa kotimaahamme, on päädytty yhden julkisten hankintojen toimijan malliin. Ne vastaavat kaikkien julkisten hallinnon tasojen keskitetyistä hankinnoista.

 

 

Timo Kietäväinen

Kirjoittaja on Kevan toimitusjohtaja 1.5.2016 alusta, sitä ennen vuodesta 1993 Kuntaliiton varatoimitusjohtaja ja vuosina 1992-93 Kunnallisliiton toimitusjohtaja.

Kolumni

Takaisin ylös

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut monipuolistuvat

Asiakkaalla on jatkossa oikeus valita nykyistä vapaammin palvelun tuottaja – se ovi, josta hän astuu sisään palvelua tarvitessaan. Valinnanvapauden lisääminen sosiaali- ja terveyspalveluissa tukee hallituksen tavoitetta sote-palveluiden tuotannon monipuolistamisesta sekä vaikuttavista ja kustannustehokkaista palveluista.

 

  Valinnanvapauden sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin tuotannolle perustuvan monituottajamallin toteuttamisessa pitää huomioida niin perusoikeuksien toteuttamisen kuin EU:n kilpailuoikeuden asettamat vaatimukset. Lainsäädännössä selvitetään erikseen julkisen vallan vastuu sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän ylläpitämisestä ja kehittämisestä sekä perusoikeuksien turvaamisen edellyttämistä viranomaisvelvoitteista. Uudistuksessa tulee myös varmistaa pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytykset palveluiden tuottajina.

 

  Palvelujen tuottaminen on mahdollista toteuttaa maakunnan omaan ja yksityiseen palvelutuotantoon ja asiakkaan valinnanvapauteen perustuen. Valinnanvapaus kattaisi pääsääntöisesti sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut sekä soveltuvin osin erikoissairaanhoidon palveluja. Keskeistä on huolehtia siitä, että myös valinnanvapausjärjestelmässä voidaan toteuttaa palvelujen integraatio ja sujuvat hoitoketjut mm. paljon erilaisia palveluja tarvitseville henkilöille, kuten vammaisille ja vanhuksille.

 

  Myös tulevassa järjestelmässä asiakkaiden tulee saada palvelutarpeensa mukaisia, yksilöllisiä palveluita. Valinnanvapausjärjestelmä helpottaa asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista. Palvelujen tuottajan tulee sitoutua vastuuseen ihmisestä. Palveluja tarvitsevan on sitouduttava määräajaksi palvelujen tuottajaan.

 

  Myös julkisia hankintoja voidaan käyttää tulevaisuudessa, sillä valinnanvapaus ei kata kaikkia palveluja. Parhaillaan valmistelussa olevaan uuteen hankintalakiin on tarkoitus kirjoittaa sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnoille nykyistä väljemmät ja joustavammat menettelytapasäännöt. Ostajalle jäisi näin liikkumatilaa toteuttaa kilpailutus. Asiakkaan oma valinta voi olla menettelyssä lopullinen valintakriteeri. Hankintalaki mahdollistaa jo nyt esimerkiksi pitkäaikaisen tai toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen käytön sekä yksittäisen asiakkaan sijoittamisen tämän haluamaan palvelutaloon tai koko elämän mittaiseen palvelupaikkaan. Samoin ostaja asettaa haluamansa laatuvaatimukset tarvittavalla tavalla yksilöidysti toteutettuina.

 

  Uusi laki antaa mahdollisuuden toteuttaa myös sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnan painottaen innovatiivisuutta, jolloin tuottajalla on enemmän vaihtoehtoja toteuttaa ja kehittää palvelua asetettujen tavoitteiden ja muuttuvien asiakastarpeiden mukaisesti. Jo nyt voimassa olevassa hankintalaissa ja ohjeistuksessa kiinnitetään huomiota laatunäkökohtiin ja suositellaan asiakkaiden kuulemista jo hankintaa suunniteltaessa. Myös jatkossa kannustetaan palvelun käyttäjän näkökulman huomioimiseen.

 

Juha Rehula.

Suuri kuva palvelujärjestelmässämme on, että asiakkaiden ääntä ja mahdollisuuksia valita ja vaikuttaa omiin palveluihinsa vahvistetaan. Vaikka juutumme usein järjestelmäpuheeseen, tulee muistaa, kenelle palveluita lopulta tehdään – ihmiselle, joka palveluja tarvitsee.

Juha Rehula

Takaisin ylös

Takaisin ylös

Kuva: Laura Kotila, valtioneuvoston kanslia