Valtakunnallinen

hankintojen

ammattilehti

Kuva: © Eduskunta

Pauliina Juntunen:

Lain soveltamista hankintayksikön arjessa

Hankintayksikköjen pitkään odottama hankintalaki tuli voimaan 1.1.2017 lopulta jopa hieman yllättäen.

Nyt sitä on jo ehditty soveltamaan kolmisen kuukautta. Käytännön työ on säilynyt pitkälti entisellään: markkinakartoituksia tehdään, teknisiä vuoropuheluja pidetään, hankinta määritetään kohdilleen ja laaditaan lopullinen tarjouspyyntö. Lopulta tarkistetaan ja vertaillaan saapuneet tarjoukset sekä solmitaan voittaneiden toimittajien kanssa sopimukset.

 

Hankintaprosessi on siten edelleen hyvin samanlainen kuin ennenkin. Onnistuneiden ja vaikuttavien hankintojen tekemiseen tarvitaan osaamista ja kokemusta, joka monilta osin on kerätty vanhan hankintalain aikaan sitä soveltaen. Uudistus on kuitenkin tuonut mukanaan muutoksia, joista osa helpottaa hankintayksikön työtä, osa taas monimutkaistanee sitä ja osasta ei vielä pysty sanomaan, millaiset piirteet muutos niiden osalta todellisuudessa saa.

 

Hankintayksiköille tervetulleita muutoksia ovat muun muassa saapuneiden tarjousten aiempaa joustavampi täydentäminen ja täsmentäminen sekä reunaehtojen selkeyttäminen, vertailuperusteiden painoarvojen asettamisen joustavoittaminen ja hankintapäätöksen vertailuperusteluvelvoitteiden väljentäminen, sekä salassa pidettävien asiakirjojen selkeyttäminen.

 

Hankintayksiköille myös puitejärjestelyyn tulleet uudet mahdollisuudet muun muassa vapaus käyttää ranking-listaa ja minikilpailutusta puitejärjestelyssä sekä hyödyntää usean toimittajan mallia valiten kaksi toimittajaa ovat erittäin tervetulleita uudistuksia. Nämä joustavoittavat arkea ja luovat uudenlaisia toteutustapoja.

 

Helpotusta ESPD-lomakkeen hyödyntämiseen

 

Monille hankintayksiköille pään vaivaa on vuoden alusta lähtien aiheuttanut EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa eurooppalainen hankinta-asiakirja, niin sanottu ESPD-lomake. Lomake on epäkäytännöllinen ja jäykkä, eikä sen kieliasukaan ole monilta osin ymmärrettävää suomea. Hyötyjä on vaikea nähdä, vaikka tavoite olisi ollut hyvä. Ehkäpä juuri siksi lomake on jo ehtinyt saamaan vähemmän mairittelevan lempinimenkin.

 

Lomakkeen käyttötarkoitusta pyritään nyt kehittämään, ja Kuntahankinnat on mukana Hansel Oy:n vetämässä EU-projektissa nimeltään eNest, jossa yhdessä Verohallituksen ja Oikeusrekisterikeskuksen kanssa kehitetään Cloudian sähköistä kilpailutusjärjestelmää niin, että ESPD-lomakkeella olevat vaatimukset ja poissulkuperusteet tulisivat mahdollisiksi tarkistaa suoraan järjestelmästä napin painalluksella pääosin viranomaistietoja käyttäen.

 

Hallinnollista työtä lisäävä tekijä hankintaprosessissa on myös rikosrekisteriotteiden pyytäminen voittaneilta toimittajilta. Se lisää osaltaan hankintatoimen jäykkyyttä ja voi helposti antaa väärän signaalin toimittajille sopimuksen yhteistyöstä. Mielestäni asioita tulisi pyrkiä tekemään ja kehittämään hyvässä yhteistyössä, ei heti rikosrekisterit kourassa tarkastellen.

 

Vähemmän säätelyä ja tiukempaa valvontaa

 

Moni asia uudistuksessa on kuitenkin vielä sen tyyppistä, jonka vain tulevaisuus voi näyttää. Yhtenä merkittävänä muutoksena on kansallisten hankintojen sääntelyn keventyminen merkittävästi. Tämä on lähtökohtaisesti erittäin positiivista, mutta aika näyttää, miten aktiivisesti ja rohkeasti hankintayksiköt lopulta lähtevät erilaisia hankintamenettelyjä kehittämään, ja mihin suuntaan oikeuskäytäntö sääntelyä lopulta vie. Suomalainen oikeuskäytäntö on vienyt sääntelyä monesti tiukempaan suuntaa siitä, mitä itse laki tai EU:n oikeuskäytäntö antaa myöten.

 

Toinen arvoitus on puskista lakiin tullut hankintojenvalvontaviranomainen, joka lisättiin hankintalain valmistelutyöryhmän tekemän mietinnön jälkeen. Valvontaviranomainen tuo yhden valituskanavan lisää jo ennestään valitusherkkään ja monia valituskanavia omaavaan hankintaprosessiin. Nähtäväksi kuitenkin jää, millaisen roolin viranomainen lopulta ottaa, ja mitä asioita se tulee painottamaan valvonnassaan.

Lakimies Pauliina Juntunen.

Paljon puhetta innovatiivisuudesta

 

Uuden hankintalain yksi painopiste on innovatiivisten hankintojen määrän kasvattaminen. Hankintalakiin on tullut jopa uusi menettely: innovaatiokumppanuus. Kansallisella tasolla tavoitteena on, että ainakin 5 % hankinnoista olisi innovatiivisia. Nähtäväksi kuitenkin jää, tulemmeko saamaan kaikkien yhteisesti hyväksymän käsitteen innovatiivisesta hankinnasta, ja miten valmiita sekä hankintayksiköt että toimittajat ovat innovatiivisille hankinnoille.

 

Usein kuulee puhuttavan, että hankintayksiköillä ei ole tahtoa tai osaamista kilpailuttaa innovatiivisia hankintoja, mutta samalla haastaisin myös toimittajia. Ovatko toimittajamme lopulta niin valmiita innovatiivisiin hankintoihin kuin annetaan olettaa? Olisi ikävää nähdä, jos innovaatioihin pyrkivät hankinnat haastettaisiin aina tuomioistuimessa muita toimijoita syrjiviksi tai markkinoita rajoittavaksi.

 

Hankinnoilta vaaditaan yhä enemmän laatua. Laatutaso voidaan varmistaa käytännössä usein vasta sopimuskaudella. Sopimus ja sopimuskauden aikana tapahtuva sopimushallinta ovat kestoasioita, joihin hankintayksiköiden on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota sekä varattava sopimushallintaan riittävästi aikaa ja osaamista. Hankintasopimuksia tulee johtaa ja valvoa, sekä sopimusyhteistyön toimittajien kanssa tulee olla hallittua ja säännöllistä.

 

Uudessa hankintalaissa on monia muutoksia, jotka vaativat niin toimittajilta kuin hankintayksiköiltä arjen totuttelua ja uuden opiskelua. Hyvällä yhteistyöllä päästään kuitenkin lähelle tavoitetta.

 

Pauliina Juntunen

lakimies

KL-Kuntahankinnat Oy

Markus Ukkola:

Uusi hankintalaki yksinkertaistaa julkisia

hankintoja ja tuo lisää joustavuutta

1. Kuinka laaja hankintalain uudistus oli tällä kertaa edellisiin verrattuna?

 

Mielestäni jokainen hankintalainsäädännön kokonaisuudistus on edustanut melko merkittävää muutosta aiempaan lainsäädäntöön nähden. Nyt voimaantulleessa hankintalainsäädännössä ei olennaisesti muuteta hankintamenettelyn perusrakennetta (ilmoittaminen HILMA-järjestelmässä, tarjousten vastaanottaminen ja vertailu), mutta uusi lainsäädäntö tarjoaa paljon uutta ja täsmentävää informaatiota sekä uusia välineitä – kuten uusia hankintamenettelyjä - soveltajalle.

 

2. Mikä viivytti lain voimaansaattamista – (mitkä muutosesitykset) ja tulivatko ne lopulliseen lakitekstiin?

 

Oma näkemykseni on se, että EU:n hankintadirektiivien täytäntöönpano viivästyi direktiiveissä asetettuun määräaikaan nähden ensisijaisesti sen vuoksi, että direktiivit ovat niin laajoja ja monisyisiä, että kahden vuoden täytäntöönpanomääräaika oli jo direktiivejä annettaessa poikkeuksellisen kunnianhimoinen. Kun kokonaisuuteen lisää vielä Suomen erityispiirteet eli kahden kielen lainsäädännön sekä lainsäädännön valmistelusta vastanneen hallituksen vaihtumisen kesken valmistelun, on viivästymiselle havaittavissa selkeitä taustasyitä.

 

  Hallitusvaihdoksen jälkeen valmistelussa tapahtuneet muutokset ovat havaittavissa vertaamalla edellisen hallituskauden aikana valmistunutta työryhmämietintöä (2015) sekä lopullista hallituksen esitystä kesäkuulta 2016. Keskeiset muutokset liittyivät mielestäni ns. sidosyksikkösuhteen sääntelyyn sekä hankintojen valvontaan. Nämä hallituksen esityksen linjaukset otettiin myös voimaan astuneeseen hankintalakiin.

 

3. Miltä taholta mahdolliset muutosesitykset tulivat ja miten niitä perusteltiin?

 

Hallituksen esityksen luonnoksen muotoon kirjoitettu hankintalain valmistelutyöryhmän mietintö lähetettiin hyvin laajalle lausuntokierrokselle kesällä 2015. Tuon lausuntokierroksen palautteen (jota on esitelty verkosta saatavassa lausuntoyhteenvedossa) sekä uuden hallituksen linjausten kautta muotoutui hallituksen esityksen lopullinen sisältö.

 

4. Milloin laki astuu voimaan. Olivatko lakivaliokunnan esitys ja täysistunnon päätös yksimielisiä? Jos eivät, niin mistä äänestettiin?

 

Laki astui voimaan tammikuun alusta 2017. Hallituksen esitys oli käsiteltävänä yhteensä seitsemässä eduskunnan valiokunnassa. Päävaliokuntana eli ns. mietintövaliokuntana toiminut talousvaliokunta ei ollut mietinnön sisällössä yksimielinen, vaan mietintö (TaVM 31/2016 vp) sisältää vastalauseita yhteensä viideltä valiokunnan jäseneltä.

 

5. Mitkä ovat mielestäsi oleellisimmat (ja tärkeimmät) uuden lain kohdat? Jos voi eritellä, niin mitä ovat tärkeimpiä julkisten hankkijoiden ja mitkä tarjoajayritysten kannalta?

 

Keskeisimmät uudistukset hankintayksiköiden kannalta ovat mielestäni kasvanut ja täsmentynyt materiaali lain taustoista ja tarkoituksesta, hankintamenettelyjen yksinkertaistuminen esimerkiksi kansallisten kynnysarvojen nostamisen kautta sekä aiempaa joustavammat säännöt esimerkiksi neuvottelujen käymisestä hankintamenettelyn aikana, tarjousten täsmentämisestä sekä täydentämisestä sekä hankintapäätöksen perusteluvelvollisuudesta.

 

  Keskeisimmät uudistukset toimittajien näkökulmasta ovat mielestäni pienten ja keskisuurten yritysten parantuneet osallistumismahdollisuudet esimerkiksi hankintojen jakamissääntelyn kautta, hankintalainsäädännön noudattamisen valvontaa koskevat uudet säännökset sekä edellä esitetty mahdollisuus tarjousten ja osallistumishakemusten täsmentämiseen ja täydentämiseen.

 

6. Mikä on uudessa laissa kunnallisten liikelaitosten ja osakeyhtiöiden asema?

 

Kunnalliset liikelaitokset ja kuntien omistamat sellaiset osakeyhtiöt, jotka täyttävät hankintayksikön määritelmät, pysyvät edelleen hankintalainsäädännön soveltamisalassa, joten kaikki uudistukset kohdistuvat myös näihin hankintojen tekijöihin. Julkisyhteisöjen määräysvallassa olevien oikeushenkilöiden aseman kannalta olennainen muutos lienee lisäksi uuden hankintalainsäädännön ns. sidosyksikkösuhteen tiukentunut rajaus koskien sidosyksikön toiminnan kohdistumista.

 

  Uuden hankintalain mukaan sidosyksikköaseman edellytyksenä on se, että yksikkö vuodesta 2019 harjoittaa korkeintaan 5 % ja 500 000 euron osuuden liiketoiminnastaan muiden kuin siihen määräysvaltaa käyttävän hankintayksikön tai hankintayksiköiden kanssa. Tämä vaikuttaa julkisyhteisöjen omistamien ja sidosyksikköinä pidettävien oikeushenkilöiden mahdollisuuksiin toimia markkinoilla.

 

7. Mitkä ovat uudet kynnysarvot ja miksi niitä muutettiin?

 

Hankintalain ns. kansallisia kynnysarvoja, jotka määrittävät lain soveltamisen euromääräisen alarajan, nostettiin useimpia hankintalajeja koskien. Tavara- ja palveluhankintojen kansallinen kynnysarvo nostettiin 30 000 eurosta 60 000 euroon, sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen kynnysarvo nostettiin 100 000 eurosta 400 000 euroon ja eräiden muiden lain liitteessä kuvattujen erityisten palveluhankintojen kynnysarvo 300 000 euroon. Julkisten käyttöoikeussopimusten kansallinen kynnysarvo nostettiin 500 000 euroon.

Työ- ja elinkeinoministeriön vanhempi

hallitussihteeri Markus Ukkola.

Sen sijaan rakennusurakoiden kansalliset kynnysarvot pysyivät aiemman lain tasolla. Nostamisen taustalla oli tavoite yksinkertaistaa ja joustavoittaa arvoltaan vähäisten hankintojen sääntelyä ja hankintamenettelyjä.

 

8. Tekeekö uusi hankintalaki julkisista hankinnoista entistä tehokkaampia ja mahdollisesti innovatiivisempia?

 

Mielestäni uusi hankintalainsäädäntö edistää hankintamenettelyjen tehokkuutta monella eri tavalla: lain velvoitteet sähköisestä tietojenvaihdosta nopeuttavat hankintamenettelyn etenemistä ja tarjousten laajentuneet täsmentämismahdollisuudet antavat mahdollisuuden lisätä tarjousvertailuun pääsevien tarjousten määrää ja siten tehostavat kilpailua. Lisäksi uusi innovaatiokumppanuuden menettely antaa hankintayksiköille entistä paremmat mahdollisuudet edistää innovaatiotoimintaa ja saada aikaan julkisilla hankinnoilla uusia ja kilpailukykyisiä ratkaisuja.

 

9. Mikä tulee olemaan halvimman hinnan osuus hankinnoista arviosi mukaan jatkossa?

 

Uskoisin, että uuden lainsäädännön vaatimus perustella yksinomaan halvimman hinnan käyttö eräissä hankinnoissa korostaa tulevaisuudessa laadun aseman tarkempaa harkitsemista hankinnan suunnitteluvaiheessa ja siten lisäämään laadun asemaa halvimpaan hintaan verrattuna.

 

10. Mahdollistaako uusi laki suorat hankinnat ilman kilpailutusta aikaisempaa paremmin?

 

Uuden hankintalainsäädännön suorahankintoja koskevat säännökset pysyvät pääosin aiemman lain mukaisina, eikä tältä osin ole tullut laajennuksia. Sen sijaan lain soveltamisalan rajauksia on uudessa hankintalainsäädännössä enemmän kuin aiemmin.

 

11. Millaisissa hankinnoissa tämä toimii parhaiten?

 

Esimerkkejä sellaisista hankinnoista, jotka eivät ole enää uuden hankintalainsäädännön kilpailuttamisvelvoitteen piirissä, ovat eräät oikeudelliset palvelut, eräät voittoa tavoittelemattomilta organisaatioilta tehdyt pelastuspalveluhankinnat sekä poliittisten puolueiden vaalikampanjoihin liittyvät tietyt hankinnat.

 

12. Milloin mielestäsi pilkkomismahdollisuutta käytetään väärin, vai voiko sitä väärinkäyttää?

 

Mielestäni hankintojen jakamista koskevaa ja siihen rohkaisevaa uutta sääntelyä käytetään silloin väärin, jos hankintayksikkö jakaa tekemänsä hankinnan perusteettomasti useaan ja lain kynnysarvot alittavaan osaan silloin, kun hankintayksikkö määrittelee hankinnan ennakoitua arvoa. Tältä osin on otettava huomioon, että hankintayksikkö voi samassa hankinnassa laskea hankinnan ennakoituun arvoon useita sellaisia osia, jotka varsinaisessa kilpailutusvaiheessa pyydetään osatarjouksin.

 

Takaisin ylös

Marko Silen:

Johtaja Marko Silen

Suomesta puuttuvat ns. Mittelstand eli keskisuuret, usein myös vientiä harjoittavat yritykset. Suomalaisessa yrityskentässä on joukko suuria yrityksiä ja suuri joukko pieniä yrityksiä. Keskisuurten yritysten puuttumiselle on selviä syitä. Yksi niistä on pienet kotimarkkinat. Esimerkiksi saksalaisten yritysten kasvaminen keskisuuriksi tai suomalaisittain suuriksi yrityksiksi on helpompaa kun niiden kotimarkkinat ovat yli 15 kertaa suuremmat kuin Suomessa.

  Markkinoiden kehittymistä voi  kuitenkin edesauttaa. Yksi keino kehittää markkinoita ovat julkiset hankinnat. Julkisten hankintojen tulisi luoda edellytyksiä etenkin pienten- ja keskisuurten yritysten kehittymiselle sekä uusien teknologioiden ja toimintatapojen käyttöönotolle.

  Uudessa hankintalaissa on tähän työkaluja. Yksi niistä on innovaatiokumppanuus. Innovaatiokumppanuudella hankitaan tuote, jota ei tällä hetkellä löydy markkinoilta. Ensin kilpailutetaan kehittämistyö innovatiivisen tuotteen synnyttämiseksi, tämän jälkeen voidaan kilpailuttamatta hankkia kehitystyön pohjalta syntynyt tuote sen kehittäjältä. Hankintayksikön ei siten enää tarvitse järjestää uutta tarjouskilpailua kehitystyön tuloksena tulosten hankinnasta jos hankinta tehdään mukana olleilta kumppaneilta ja menettely on etukäteen kuvattu tarjouspyynnössä

  Hankintalaissa on myös muita mahdollisuuksia tehdä innovatiivisia hankintoja. Neuvottelumenettelyjen käyttöala on uudessa laissa laajempi ja joustavampi. Itse menettelyn kulusta on säännelty tarkemmin . Jo ennestään on ollut mahdollisuus tehdä markkinakartoituksia. Siinä hankintayksikkö pyytää julkisesti tiettyjä tuotteita tai palveluita toimittavia yrityksiä kertomaan tuotteistaan. Niistä voi löytyä hankintayksikölle uusi tapa toteuttaa hankinta. Ranskalainen urakka eli käänteinen kilpailutus on myös yksi mahdollisuus. Se tarkoittaa sitä että hankinnan hinta

Uusi hankintalaki tuo mahdollisuuksia

innovatiivisiin hankintoihin

 on lyöty ennakolta lukkoon ja kilpailu käydään laadullisilla tekijöillä. Hankintalaissa on siten monia mahdollisuuksia tehdä uusia ja parempia hankintoja ja samalla kertaa kehittää suomalaista elinkeinoelämää.

 

Kirjoittaja: johtaja Marko Silen,

Helsingin seudun kauppakamari

Takaisin ylös

Julkisten hankintojen tehostaminen toisi miljardisäästöt EU:n alueella

Hallinnollisessa taakassa,

läpinäkyvyydessä

ja reilussa pelissä

vielä parantamisen

varaa

Copyright Euroopan komissio

Joaquim Nunes de Almeida kuvassa neljäs vasemmalta.

EU:n uusimpien tilastojen mukaan julkisten hankintojen vuotuinen kokonaisarvo oli vuonna 2014 EU.ssa 1 931,5 miljardia euroa ja euroalueen maissa 1 394 miljardia euroa.

  EU-maiden viranomaiset käyttävät joka vuosi noin 14 % Euroopan bruttokansantuotteesta palvelujen, työsuoritteiden ja tavaroiden hankintoihin.

Määrä on ollut viime vuosina lievässä kasvussa.

  Johtaja Joaquim Nunes de Almeida EU:n komissiosta kertoo, että julkisilla hankinnoilla on suuri merkitys, kun puhutaan julkisten varojen järkevästä käytöstä.

  - Tehostamalla voidaan potentiaalisesti vapauttaa miljardeja euroja julkisia varoja muuhun käyttöön.  Tehokkuuden parantuminen vain yhdellä prosentilla johtaisi jo 14 miljardin euron säästöihin euroalueen maissa.

Tästä syystä julkisista hankintaprosesseista pyritään tekemään uusilla EU-säännöillä tehokkaampia, vähemmän byrokraattisia ja läpinäkyvämpiä.

  - Yksinkertaisemmat ja läpinäkyvämmät menettelyt keventävät hallinnollista taakkaa ja edistävät reilua peliä ja oikeusvarmuutta. Tämä tukee myös yrittäjä- ja kuluttajaystävällistä toimintaympäristöä ja parantaa EU:n sisämarkkinoiden toimintaa.

  Joaquim Nunes de Almeida johtaa Euroopan komission, sisämarkkinoiden,  teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosaston (DG GROW) julkishallintoja tukevat sisämarkkinat –osastoa.

 

Jäsenvaltiot

ratkaisijan roolissa

de Almeida painottaa, että lainsäädännön toimivuus riippuu myös sen täytäntöönpanosta EU -maissa ja siitä kuinka halukkaita EU:n julkisen sektorin ostajat ovat viemään lainsäädäntöä täytäntöön.

  Tämä ei aina tapahdu EU:n toivomassa ajassa ja nopeudella.

Esimerkiksi uusimpien julkisiin hankintoihin liittyvät uudistukset piti saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 18. huhtikuuta 2016 mennessä.

  - Ikävä kyllä kaikki EU-maat, Suomi mukaan luettuna, eivät noudattaneet tätä velvoitettaan määräaikaan mennessä. Suurin osa EU-maista vienee kuitenkin uudet direktiivit lainsäädäntöönsä kesään 2016 mennessä.

   Suomen Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan hallituksen esitys uudeksi hankintalaiksi annetaan viimeistään kesäkuussa 2016.

  Kun jäsenmaa on ilmoittanut komissiolle sisällyttäneensä uudet direktiivit lainsäädäntöönsä, komissio analysoi kansalliset säännökset varmistaakseen, että ne täyttävät direktiiveissä asetetut vaatimukset.

  - Luotamme siihen, että EU-maat parantavat juoksuaan, jotta siirtyminen uusiin sääntöihin sujuu mallikkaasti. EU:n perussopimukset antavat komissiolle tarvittaessa keinot varmistaa, että velvoitteita noudatetaan.

 

Talouspolitiikan

strateginen väline

de Almeida on sitä mieltä, että julkiset hankinnat on nähtävä talouspolitiikan strategisena välineenä.

  - Uudet julkisten hankintojen direktiivit antavat uusia mahdollisuuksia todellisiin parannuksiin esimerkiksi käyttämällä ympäristöystävällisyyttä, sosiaalisia näkökohtia tai innovatiivisuutta painottavia julkisia hankintoja.

  - Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään hankintasäännöstön kehittämisestä. Myös julkisen sektorin ostajien on kehitettävä toimintaansa ja osaamistaan. Joissakin maissa on esimerkiksi perustettu erityinen viranomaisyksikkö, joka antaa julkisiin hankintoihin liittyvää neuvontaa. Tämä on hyvä ja kannatettava toimintatapa.

  - Koska hankintaviranomaisten tarpeet saattavat vaihdella alueittain ja hallinnonaloittain, on myös tärkeää varmistaa tietynasteinen joustavuus.  Erittäin merkillepantavaa on myös sähköisten hankintamenettelyjen kehitys ja käyttö, mikä tulee sekin entisestään parantamaan menettelyjen läpinäkyvyyttä ja tehokkuutta.

 

Eroon halvimmasta hinnasta

ja huonosta laadusta

Halvimman hinnan käyttö hankinnan määräävänä tekijänä oli silloisen Kuntaliiton johtavan lakimiehen Juha Myllymäen mukaan vuonna 2014 50-100 prosenttia hankinnan kohteesta riippuen. Jo tuolloin havaittiin, että kyseisten hankintojen laatu ei vastannut odotuksia.

  Halvimman hinnan mukanaan tuoma heikko laatu on huomattu Suomen lisäksi muissakin EU -maissa, kertoo de Almeida.

  - Samanlaista signaalia on tosiaan tullut muistakin EU-maista. Tästä syystä komissio on pyrkinyt tiedottamaan hankintaviranomaisille muista mahdollisuuksista valita kokonaistaloudellisesti eniten etuja tuottavat tarjoukset.

  Uusissa hankintadirektiiveissä hankintaviranomaisille annetaan mahdollisuus valita hinta-laatu-suhteeltaan paras tarjous (”paras vastine rahalle”) ja hylätä pelkän hinnan käyttö valintakriteerinä.

  Komissio on parhaillaan järjestämässä asiasta konferenssia EU-maiden viranomaisille ja muille sidosryhmille. Konferenssi pidetään Tallinnassa 19. toukokuuta 2016.

 

Suorituskykykriteerit

tärkeä parannus

de Almeida pitää yhtenä EU:n hankintadiretiivien tärkeimmistä päätöksistä käyttää suorituskykykriteerejä (pelkkien standardien sijaan) teknisissä eritelmissä sekä yhteishankintayksiköiden ja puitesopimusten käytön tunnustaminen.

   - Nämä muutokset ovat tasoittaneet tietä nykyaikaiselle, tehokkaalle ja joustavalle julkiselle hankintatoiminnalle.

Moderni ja tehokas yhteishankintayksikkö, kuten esimerkiksi Hansel Suomessa, voi samanaikaisesti hallinnoida tusinoittain erilaisia puitesopimuksia muiden viranomaisten puolesta, jolloin ne puolestaan voivat keskittyä ydintehtäviinsä.

   - Samalla hankinnoissa saadaan mittakaavaetuja, joista hyötyvät viime kädessä veronmaksajat.

Komissiolla ei ole tällä hetkellä suunnitteilla uusia muutoksia hankintadirektiiveihin. Mahdollisia ehdotuksia otetaan käsittelyyn sitä mukaa, kun niitä jäsenmailta tulee.

Takaisin ylös

Kauppakamarin toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä:

Teknologia pelastaa

- oikeasti

Suomi rämpii keskellä itsenäisyysajan pisintä taantumaa.

Mistä pelastus?  Teknologiasta tietenkin.

Se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

Juha Sipilän hallituksen tavoitteena on “edesauttaa innovaatio- ja palvelualustojen syntyä sektoreilla, joilla julkishallinnolla on rooli markkinoiden toimivuuden kannalta.” Suomen kielellä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi liikenteessä, oppimisessa ja terveydenhuollossa edistetään sekä datan että uusien innovaatioiden käyttöä.

 

  Miten homma tehdään? Vaihtoehtoja on kaksi. Ensimmäinen vaihtoehto on rakentaa itse omat hienot järjestelmät. Näitähän on vuosien varrella nähty. Takavuosina jokainen itseään kunnioittava organisaatio kehitti omat järjestelmänsä. Toinen vaihtoehto on olla muiden kehittämien alustojen ketterä soveltaja. Tätäkin on nähty. Yhä useampi organisaatio tiedottaa palveluistaan Twitterin ja Facebookin kautta. Tässä on paljon enemmän järkeä.

 

  Julkisen sektorin ei pitäisi lähteä rakentamaan omia massiivisia alustojaan – paitsi niillä aloilla, joilla käsitellään valtion kannalta kriittistä informaatiota. Parempi vaihtoehto on, että valtio määrittelee kaikille sektoreille selkeät tavoitteet, ja yritykset kilpailevat keskenään siitä, kuka keksii parhaan ratkaisun. Tämä vaatii julkisia hankintoja tekeviltä henkilöiltä oman osaamisen jatkuvaa päivittämistä.

 

  Tunteita herättänyt sote-uudistus on tällä hetkellä paras esimerkki julkisen sektorin uudistuksesta, jossa teknologian oikea hyödyntäminen voi sekä helpottaa julkisen talouden tilaa että luoda uusia markkinoita suomalaiselle terveysteknologialle.

 

  Pääasiallisena linjauksena pitäisi siis olla, että julkinen sektori ei lähde itse kehittämään uusia monimutkaisia rakenteita. Parempi on soveltaa muiden kehittämiä järjestelmiä.

Risto E.J. Penttilä

  Tähän sääntöön liittyy kuitenkin poikkeus. Tietty osa julkisista hankinnoista on syytä kohdentaa kokeiluvaiheen tuotteisiin ja ratkaisuihin, joille ei vielä löydy valmista markkinaa yksityisellä sektorilla. Tähän liittyy myös hallitusohjelmaan kirjattu tavoite, jonka mukaan viisi prosenttia julkisista hankinnoista tulisi käyttää innovatiivisiin hankintoihin.

 

  Parhaimmassa tapauksessa julkisen sektorin hankinnat parantavat kansalaisten saamaa palvelua, säästävät veronmaksajien rahaa ja tukevat innovatiivisten tuotteiden pääsyä markkinoille. Kaikki tämä tukisi myös Suomen kipuamista taantumasta uuteen nousuun.

Takaisin ylös

Takaisin ylös